Työskentelin vuosia projekteissa, joissa luotiin elinkeinoja ja hyvää arkea absoluuttisesti köyhimmille ja erityisen vaikeissa elämäntilanteissa eläville. Mahdottomissa olosuhteissa tapasin ihmisiä, joilla oli vauras mielenlaatu, vaikkei heillä ollut rahaa tai omaisuutta. Se oli häkellyttävää ja koskettavaa. Sellainen vauraus ei tarvinnut tuekseen ja näytökseen kalliita tavaroita. Nuo vuodet haastoivat tyystin ajatteluni siitä, mitä on (mielen) köyhyys ja mitä on todellinen vauraus. Köyhää tai vaurasta mielenlaatua ei voi nähdä pankkitilin numeroista kuten omaisuutta vaan mielen asennosta, jolla ihminen elämäänsä elää.
Köyhää tai vaurasta mielenlaatua ei voi nähdä pankkitilin numeroista kuten omaisuutta vaan mielen asennosta.
Mikä on siis vauraan ja rikkaan identiteetin ero? Lentokentältä käteen tarttuneesta Kris Vallottonin kirjasta löysin tähän mielenkiintoista pohdintaa:
Rikas hakee identiteettiä siitä, mitä omistaa: taloistaan, autoistaan, omaisuudestaan, joita hän mielellään esittelee. Vauraan ihmisen identiteetti nousee siitä, mitä hän sisimmässään on, eikä omistuksista.
Rikas kuluttaa paljon aikaa turvatakseen rahansa tai kuluttaa paljon aikaa käyttämällä rahaa itseensä. Vauras kokee tyytyväisyyttä jo siinä, missä on.
Rikas saa nautintonsa omaisuuden kertymisestä, kun taas vauraan huomio on merkityksellisyydessä, siinä, millaisen jäljen elämään voi jättää muiden hyväksi (legacy).
Vauras investoi muihin, silloinkin kun tietää, ettei se suoraan hyödytä häntä itseään mutta kasvattaa tärkeitä arvoja.
Rikas antaa muille, mutta odottaa saavansa vastapalveluksen tai muuta hyötyä takaisin. Vauras investoi muihin, silloinkin kun tietää, ettei se suoraan hyödytä häntä itseään mutta kasvattaa tärkeitä arvoja.
Rikas tekee työtä saadakseen rahaa, kun taas vauraan raha tekee työtä heidän puolestaan.
Rikas ajattelee rahan suojaavan itseään, siksi hänellä on taipumus kuvitella olevansa jopa lain yläpuolella. Vauras on olemukseltaan nöyrä, sillä hänen toimintansa nousee kiitollisuudesta elämää ja sen antajaa kohtaan.
Entäpä miten köyhä ja vauras mielenlaatu eroavat toisistaan?
Köyhyys syyttää muita olosuhteistaan, mutta vauraus kantaa vastuun niistäkin asioista jotka eivät ole hänen syytään.
(Mielen) köyhyys näkee ongelman jokaisessa mahdollisuudessa kun taas vauraus löytää tilaisuuden jokaisessa ongelmassa.
Köyhyys pelkää tulevaisuutta kun taas vauraus tekee historiaa.
Köyhyys elää tätä hetkeä varten, vauraus elää jättääkseen hyvän jäljen.
Köyhyys äänestää ehdokasta, joka lupaa paljon etuisuuksia nyt heti. Vauraus äänestää valtaan niitä, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia ja luopumaan myös omista eduistaan tänään, jotta huomisen lapsilla olisi paremmin.
Kun pohdin tätä listaa, ajattelen monia eri puolilla maailmaa tapaamiani ystäviä, jotka ovat todella vauraita omistamatta juurikaan mitään.
Näillä luokituksilla rikkaita ihmisiä on paljon enemmän kuin vauraita. Rikkaus ei aina käänny vauraudeksi tai anteliaisuudeksi, vaan usein jopa sisäänpäin. Jos ei opi antamaan pienestään – olipa se aikaa, huomiota, osaamistaan tai rahaa – on vaikea antaa silloinkaan kun omistaa paljon. Siksipä rikkaus ja vauraus jäävät usein harmillisen etäisiksi sukulaisiksi toisilleen.
Unna Lehtipuu
Teksti on alun perin julkaistu MeNaiset.fi:ssä.
